Keskiviikko 15. Huhtikuuta (aamupäivä).
Aamutoiminnalle kaakelihuoneeseen luettavaksi päätin sitten napata mukaani TE-keskuksesta saamani lähetteen, yllätys yllätys ei lääkäriin, vaan yli 50 vuotiaille tarkoitetulle urasuunnittelukurssille jonka sain mukaan edelliskäynnillä TE-toimistosta. Oli kuulemma ilmoitettu ihan valmiiksi sinne, mutta olisi ollut ainakin kiva tietää että olen sinne hakemassa. Te-toimistossa ”Duurissa” kyllä palvelu pelaa. Siihen paperiin oltiin sitten saatu mahtumaan mitä moninaisempia toiminnallisia ja aktivoimia toimia sekä lupauksia. Ensi kuussa sitten selviäisi mikä minustakin sitten tulisi isona tai, ainakin ne työllisyyden esteet olisi purettu. On kokonaistilanteen kartoitusta, kouluttautumismahdollisuuksien selvittämistä sekä oman osaamisen tunnistamista ja markkinoimista. Lopuksi oli vielä mainittu yrittäjyyskin vaihtoehtona. No, kukapa nyt ei haluaisi omaa menestyvää yritystä ja johtajan titteliä suomen suurimpana työllistäjänä ja käyskennellä samoissa piirissä muiden yritysjohtajien kanssa. Voisi vaikka ostaa firman piikkiin kesämökin missä vapaa-ajallaan voisi antaa varpaille aurinkoa. Tarkemmin paperia tutkaillessa mietin miten ihmeessä ne kerkee käydä noi kaikki läpi yhdessä kuukaudessa kun siihen kuuluisi lisäksi vaikka millaista henkilökohtaista suunnitelmaa ja arviointia. Varsinkin kun kyseessä on henkilö joka noita ei tiedä itsekkään. Varmastikkin tohtorin arvon omaavia valmentajia siellä täytyy olla sillä niin haasteellisen projektin minustakin saavat kun en itsekkään enään muista milloin viimeksi olen ollut töissä. Ja kuntokin on kertynyt siinä toimia odotellessa tuohon keskivatsan kohdalle parhaimmillaan painoindeksin kaksinkertaistaen. Monesti olen siitäkin eroon päättänyt päästä muttei ole koskaan ajatustasolta lähtenyt sinne käytännön puolelle. No, siihen ura-paperiin. Ajattelin sitten googlata sen lisätietoja antavan henkilön ja löyty ihan ne niiden viralliset sivutkin. Herran Jumala sentään. Äijähän on ekonomi. Mitenkäs sellainen henkilö kykenee tällaista yhteiskunnasta irtautunutta työtöntä auttamaan kun ollaan ihan eri maailmastakin. Ei varmasti käsitä että tämän äijän suurimpia haasteita päivässä on saada vaihdettua ne farkut jalkaan päivän aikana ja kauppareissu iltasella kylkiäiseksi. Joskus sekin tahtoo jäädä ja kalsareissa hiippaillaan koko vuorokausi. Ensin tuli mieleen että millainenhan äijä siellä urakeskuksessa sitten odottaa. Joku nuorekas yli-energinen säteilevä ja innoissaan oleva tyyppi ottaa vastaan tällaisen vanhan happaman ja motivoitumattoman äijän käppyrän. Voin hyvin kuvitella kuinka luokkaan astelee matti myöhäisiä pikku hiljaa samalla kun tämä ura-ihminen availee läppäriään samalla jotain niitä näitä joristen ja kaivelee sieltä kiintolevyn syövereistä sitä tervetuloa PDF- documenttia jonka meinaa esittelyjen jälkeen heijastaa valkokankaalle. Vielä pari pientä ongelmaa langattomissa yhteyksissä ja sitten päästään alkuun. Mulla tietenkin on siinä vaiheessa jo mielessä ensimmäinen kessutauko ja kahviautomaatin sijainti. No, tutkailin niitä virallisia nettisivuja lisää ja ihmettelin että mikä se sellanen ”executive MBA” on. Hyväksi todettu google kertoi lopulta että äijähän opiskelee siinä ohessa itsekkin ja tekee varmasti gradua meistä työttömistä. Samalla se on myös joku johtaja joten varmaankin suurin osa ajasta menee firman asioiden ja uusien kurssien järjestelyyn. Pahalta alkoi haiskahtaa että tämäkin olisi yksi niistä pikaisesti kasaan järkätyistä kursseista joita TE-keskukset ostaa kalliilla rahalla välittämättä niiden sisällöstä lainkaan. No, sinne nyt kuitenkin ollaan menossa, itketti tai ei mutta muuten menee ne kelan maksut katkolle ja siihen ei tää talous oikein kykyne. Nytkin jo hirvittää millä pärjäisi tämänkin kuukauden loppuun mutta luojan armosta ollaan vieläkin leivän syrjässä kiinni ja kun ne laskutkin kiertää tuon ulosoton kautta niin saa niillekkin kohtuullisesti maksuaikaa. Antoi sieltä Duurista oikein sellaisen Aktivointisuunnitelman mukaan ja todeta tarvii että pitkästä aikaa paperi missä ei ainakin puolet kertonut kaikenlaisista sanktioista ja työttömien velvollisuuksista yhteiskuntaa kohtaan. Hitto, eiköhän nuo jo vuosien aikana ole tullut tutuksi mutta analyysi tästä paperista tuntui kuin sen olisi kirjoittanut joku lääkäri tai poliisi. Ei ihan tulis mieleen TE-keskuksen henkilöstö. —
No, mitä helvettiä noi nyt työkkärille tai jollekkin kurssille kuuluu. Viimeksi tuollaista kieltä käytettiin poliisikuulusteluissa menneinä vuosina, ei ihan uskoisi työkkärin tekstiksi. Loppu paperi kuuluu yhtä viralliseen sävyyn. Vaihtamalla asiakas potilaaseen, samaa paperia voisi käyttää lähes kaikkialla. On juttua voimavaroista ja työllistymisen esteistä. Helkutti sentään, eikös ne täysissä voimissa ja varoissa olevat ole siellä työelämässä mukana ja me syrjäytyneet ollaan vallattu ne Siwan kaljaosastot ja mäkibaarit. Ainoa yhteiskunnallinen ajatus on näin vaalien alla äänestää jotain joka ei ainakaan leikkaisi näitä työmarkkinatukia ja muita etuisuuksia, muuten silläkään ei olisi väliä. Vaan on huonompi homma meidän kannalta kun lähes jokainen olisi siivuttamassa juuri meitin rahoista ainakin osan ja jotkut vielä laittais meidät ilmaiseksi jonnekkin hommiin mistä normi-ihmiset saa palkkaa. Siinä menee taas muutama keskari suruun kun vaalipäivä on mennyt ja oma edustaja yhä löytämättä. Ja alkoholin vero on se meidän suurin murhe näissä veroasioissa. Tallinnan tilauksiin lisätään sätkäpaperien lisäksi muutama laatikko olutta sitten kun hinnat jälleen nousee. Mutta tämän päivän hommelit alkaa taas olla kasassa ja ollaan oltu niin aktiivisia että oikein hävettää. Kaunista päivää lykkää ja muutama kalja jääkaapissa odottamassa joten jos nyt vihdoin saisi ne farkut jalkaan ja alkaisi viettää tätä työttömänä oloa ihan virallisesti ja maailman menoa pohtien. Tsemppiä vaan niillekkin jotka ovat jaksaneet tähänkin asti lukea!